Omppuja, pomppuja ja suukkoja

Ulkona sataa. Ja pikku hiljaa alkaa näyttää syksyltä! Sisällä kotona taas tuoksuu syksyltä!  Ollaan nimittäin tänään ahkeroitu kaksi 10 litran kattilallista omenahilloa. Lisäksi tehty piirakkaa ja uuniomenaa. Ihania herkkuja! Kiitos avusta, Fanni ja Aatu. Vielä huomiselle jäi myös melko kasa valkeakuulasta.
Omassa pihassa meillä ei vielä omenapuita ole. Vaan meillä on ihania naapureita ja tuttavia, joiden omppusato on jälleen ollut niin suuri, että menee heillä ylitarjonnan puolelle. Ylitarjonta, meidän onni! Kiitos ihanille kanssaihmisille!

Pomppuja oli tänään Taavilla. Ensin urheilupäivä koulussa eri tehtävineen ja metsäretkineen. Ja melkein suoraan koulusta toimintaterapiaan,  jossa olivat Marjon kanssa ensimmäiseksi tehtäväksi rakentaneet temppu-pomppu radan.
Taavilla sujui koko terapia tänään hyvin. Myös terapeutti pani merkille, että Taavi on kaiken informaation ja ohjeistuksen suhteen vastaanottavaisempi kuin keväällä. Ja toimi muutenkin isomman pojan tavoin. Ensiviikolla taas jatkavat harjoituksia.
Toivotaan, että sama suuntaus jatkuu! Ja hoitojen myötä vain vahvistuu!

Seuraavat kortisoni-infuusiot on Lastenlinnassa lokakuun 8. eteenpäin. Sieltä osastolta taas itse soittivat ja tiedustelivat, mikä aika meille olisi paras! Tuntuu hyvältä. Tuntee, että oma lapsi on ammattitaidon lisäksi myös aidosti välittävissä käsissä! Lisäksi takana on kunnon turva, kun on voinnin muuttuessa aina lupa soittaa osastolle!

Suukkoja... halien lisäksi suukkoja meidän perheessä jaellaan melkoinen määrä aina. Tänään suukko tuulella erityisesti oli pikku-P! Onko parempaa palkintoa aamutöistä, lounaasta, pyykkivuoren raivauksesta..... ,ihan mistä vaan, kuin pikku ihmisen kapuaminen syliin antamaan suukon! Rehellinen viesti, suoraan sydämestä!
Omat kullanmurut, säilyttäkää tuo!

Tätä tänään meidän kotona!

Huomenna jatkuu ompputalkoilu. Lisäksi poikien kerhot.
Ja Taavin kanssa olisi tarkotus sopia, millaiset synttärit  poika haluaa.

Kiitos tästä päivästä!
Öitä.