Yksi, mutta ei yksin!

Tasan 11 vuotta sitten, tähän samaiseen kellon aikaan,  oli vatsassa perhosia.
Oli laitetut hiukset ja hurmaava puku!
Oli huippu kaunis helmikuinen pakkaspäivä!
Puiden oksat kimalsivat kauniina timantteina!
Täydellinen päivä!
Täydellinen päivä sinetöidä jotain suurta.


.....Puolitoista vuotta aikaisemmin olin sokkotreffeillä tavannut täysin uuden ihmisen.
Ihmisen, joka jo kymmenen yhteisen minuutin jälkeen oli saanut sisikuntani oudon väreilyn valtaan.
Niin vahvan ja ennenkokemattoman väreilyn valtaan, että hetken olin hiljaa ja mietin, onko juostava  pakoon vai uskaltaako jäädä.
Onneksi jäin!......


Saimme tämän ihanan ja unohtumattoman päivän. Ja olemme saaneet valtavasti muuta.

Yhdentoista vuoden aikana on tapahtunut paljon.
Paljon pieniä ja arkisia asioita.
Suurempia ja juhlavia asioita.
Asioita, joita ei olisi koskaan toivonut tapahtuvaksi.
Asioita, joita joskus mielessään haluaisi palata kokemaan uudestaan.


Varmasti suurin ja kaunein asia tämän 11 vuoden aikana on se, että
kahdesta on tullut YKSI.
YKSI suuri rakkaus!
Ja yhdestä suuresta rakkaudesta, on tullut seitsemän!

Suuresta rakkaudesta, joka tuli silloin kun sitä ei lainkaan osannut odottaa!

Ja odottamatta toi mukanaan lahjoista kalleimman.
Aina vaan vahvemmaksi muuttuvan tunteen toista ihmistä kohtaan.
Ihmistä, jonka läsnäolo tekee oman itsen eheäksi ja vahvaksi. Olon turvalliseksi.


Olen niin kiitollinen ❤

Ihanaa hääpäivä, rakas ❤

Yes I can!

Tänään, 8.2., on kansainvälinen epilepsiapäivä.
Päivän, ja koko teema vuodenkin,  ajatus on "Yes I can"!

Epilepsia päivä tulee tänä vuonna lähemmäksi kuin koskaan aikaisemmin.
Se on tänään vallannut tilaa tehokkaasti sekä mielessä että kielessä.

Saanut sydämen välillä puristavaan jännitykseen ja joskus aiemmin koetun tuskan uudelleen tuntemiseen. Ja seuraavassa hetkessä taas hersyvään nauruun!

Välillä löydän silmäkulmastani kyyneleet.  Ja kohta naurun helinä kaikuu rakas lapsi sylissäni.
Paljon ajatuksia vuosien varrelta on tänään noussut jostain mielen sopukoista uudelleen tutkittaviksi.




Syy, miksi tämä päivä koskettaa aiempiakin vuosia enemmän, on se, että meillä on viimeisen, hiukan vajaan vuoden ajan, ollut kaksi epilepsiaa sairastavaa lasta.

Kaikista tunteiden vuoristoradoista huolimatta, on päälimmäisenä huikea, positiivinen ja rakkauden täyteinen fiilis!
Meillä on viisi ihanaa lasta, jotka osaa, pystyy ja kykenee!

Heistä kahdella on vaan matkassa oma lisäominaisuus.
Sairaus, jonka kanssa on vaan täytynyt oppia elämään. Ja josta on tullut luonnollinen osa meidän perheen arkea näiden lasten osalta.

Onneksi myös lapset osaavat säilyttää kaiken keskellä tärkeän ajatusmallin ja tsempparin:

"Äiti, minä osaan, pystyn, kykenen. Voin tehdä ja onnistua siinä missä muutkin, vaikka yksi ominaisuuksistani onkin epilepsia!"

Rakas Taavi❤❤❤
Rakas Fanni ❤❤❤