Hetki elämästämme: Voihan aamuhali ♡

Kello on puoli yhdeksän aamulla, kun avaamme Taavin kanssa osaston oven Lastenlinnassa perjantaina.

Vastassa on uneliaan näköinen käytävä ja vielä aamuinen hiljaisuus.

Hiljaisuuden rikkoo ihanat riemun kiljahdukset ja pienen pallon pompotus aulaolohuoneessa! Riisutaan Taavin kanssa ulkovaatteet ja siirrytään olohuoneen puolelle.

Aamu ei voisi alkaa paremmin!
Pieni, iloinen ekaluokkalainen pomppii Taavin luo, koskettaa hellästi käsivarteen, katsoo suoraan silmiin ja suu leveässä hymyssä hymähtää Taaville iloisesti! Selvästi kertoen, että "minä tässä, kiva nähdä"!

Seuraavaksi saan itse saman hyvän huomenen toivotuksen noilta suloisilta pikku silmiltä! Lisäksi tunnen, kuinka pikku kädet takertuu punaisen mekkoni helmaan ja pieni pää painautuu hetkeksi kylkeäni vasten.

Viikon paras aamuhetki-palkinnon voittaja on selvä!
Aina meidät on otettu tuolla hyvin vastaan, muttei koskaan näin täydellä tunteella!


                                   ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡