Tänään on päivä harmaa, päivä räytymisen.....

Tai siitä oli lähellä tulla sellainen.



Valvottuja öitä, vatsatautia, eilen illalla epikohtaus kaikista lääkevyöryistä huolimatta.

Aamu viideltä heränneitä lapsia, kurasia saappaita, päiväunien välttelyä.

Pohjaanpalanut lounas ja katastrofi K2:lla (kansankielellä pyykkivuori).

Joku oli syönyt välipala nakkisämpylöihin tarkoitetut nakit.

Kohtuuton suklaan mieliteko ja karkkikielto päällä (koskee myös äitiä ja äitin salavarastoja!) Eikö talosta löydy mitään hyvää?

Äiti päättää rojahtaa sohvan nurkkaan ja apeutua, masentua, vaipua melankoliaan, lannistua........ kuinkahan monta synonyymia tuolle on?



JUURI SILLOIN SE TAPAHTUU.
Äitiä muistutetaan siitä, että synonyymien lisäksi sanoille on olemassa myös vastakohdat:

ONNELLISUUS!   ♡♡♡♡♡♡♡♡

CD soittimesta alkaa kuulua tarmokasta teknoa. Kuulen pienten jalkojen töminää. Kohta näen viidet iloiset kasvot. Viisi pientä suuta, jotka kukin kykyjensä mukaan laulaa levyn mukana;

"Nyt alkaa smurffi show, sille kukaan ei voi sanoa nou!" (versioitu You're my heart, you're my soul, Modern Talking).

Ryhmän tanssiliikkeet on mahtavat! Hymyilyttää niin, että poskissa tuntuu!

Seuraavaks vuorossa Risto Räppääjästä Mageet sanat

"Kaveri on frendi, kiitos on kiitti...

cool on siisti, tyyli on stailii.
Helppo on iisi, laulu on biisi.."

Ja Pyryn nonstop soolo-osuus "heeppoo iisii"!!


Mikä mieletön rakkauden ja onnellisuuden puuska! Lakaisi, hus, tiehensä kaiken harmauden!


Voi noita muruja!

Rakkaudesta suurin; koti ja perhe!! Ja yhtäkkiä äiti muistaa, että onhan mulla sekahedelmäsoppaa ja kermavaahtoa, mun herkkua. Eikä se katastrofi K2:aan sieltä kenenkään päälle tule!

Kiitos tästä päivästä!