Ja niin he nukkuivat levollisesti aina siihen asti kunnes aamuauringon säteet hiipivät nenänpäähän........

Ei se yö nyt mennyt taas ihan niin kuin saduissa..... Ennemminkin voitas puhua jonkinasteisista kauhutarinoista!
Muutama tunti alkuyöstä meni suht kivasti. Mutta sitten alkoi valvoskelu. Uni ei ottanut tullakseen, ei sitten millään. Eihän siinä sitten auta muu, kuin  vaan rauhotella poikaa ja sylitellä hissukseen, jotta koko joukkue ei herää.....

Jossain vaiheessa Taavi sitten nukahti, ja ajattelin itsekin tehdä paluun peiton alle...
Mutta enpä ehtiny kun pojan huoneen ovelle, kun räjähti!  Nenäverenvuoto siis. Ja jälleen kerran taas tosi voimakas, niin kuin nyt on aina tullut noitten infuusiopäivien jälkeen! Ja hetken päästä uudestaan!

Yäääks!

No, onneksi olin osannut ajatella, että näin voi tapahtua, niin suurin osa keräiltiin suojapyhkeisiin. Näin peitot ja tyynyt pääsi suht pienillä vaurioilla! Mutta kyllä silti nyt heti aamusta pyykkikone laulaa omaa tylsää aamulauluaan.

On nää kyllä erityisesti Taaville tosi tylsiä juttuja nää lääkityksen mukanaan tuomat haitat.
Toivon todella, että poika näiden haittojen lisäks sais Kaveri Kortisonilta myös parhaat hyödyt!


Kaikesta huolimatta, mukavaa syyspäivää kaikille!
Me otetaan rennosti ja annetaan nukkumatin viskoo unihiekkaa vaikka keskellä päivää, jos siltä tuntuu!