 |
Ihmeellinen odotus mielen valtaa nyt. Ensimmäinen kynttilä on jo syttynyt! Vaikka saartaa pimeys metsää, taloa, sydämeni avautuu kohti valoa! -Anna-Mari Kaskinen- |
Tunnelmallista ensimmäistä adventtia kaikille!
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Odotus on alkanut ♡
Tunnelmallista ensimmäistä adventtia kaikille!
torstai 27. marraskuuta 2014
Sairaan ihanaa......
Yksi silmä tulehtunut, neljä vartaloa näpyillä, pari pakkia sekaisin. Kova, kutittava yskä kaikilla! Istuttiin terveysasemalla tänään kaksi tuntia..... ja saatiin kuulla, että ehkä huomenna labroja! Kun ei oikeen entero.... eikä oikeen parvorokko..... eikä oikeen.....?! Ehkä parvo... tai en tiedä.... mietitään.....
Mutta ei mua haittaa! Pojat oli niin super ihania. Jakso olla hyvällä tuulella. Ja sen huomas muutkin asiakkaat. Tuli yks sun toinen silittelemään poikia ja kehumaan, että " onpa sinulla ihanat lapset! ...Niin suloisia ja hyvä tapaisia...... Näkee, että ovat aidosti onnellisia!"
Nämä on välillä ihania, pieniä arjen palkkoja, kun saa tällaisia sanoja kuulla.
Lisäksi tuli yksi laboratoriohoitaja meidän luo ja toi pojille hauskan tarra-arkin. Todeten, että olette olleet niin hienoja pieniä miehiä, että harvoin näkee!
Mutta niinhän nuo ovat, tosi ihania, koko konkkaronkka!
Huomenna siis ehkä jotain jatkoja labroineen.
Tänään loppupäivä vietettiin rentoa kotipäivää. Eikä mitään kovin kummosta olis kyllä jaksanutkaan, on voimat sitä verta hakusessa tän jonkun näppyjutun takia. Ja varmaan vielä toi just loppunu antibioottikuurikin ramasee.
Illalla osa porukasta kävi valikoimassa itselleen joulukalenterin. Näiden kaupan kalentereiden lisäksi täytän lapsille lumiukon mallista taskukalenteria.
Illan tullen palkitsin itseni graavilohi leivällä.......
Ja kasalla jouluista luettavaa! Ihanan rentouttavaa.
KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!
Mutta ei mua haittaa! Pojat oli niin super ihania. Jakso olla hyvällä tuulella. Ja sen huomas muutkin asiakkaat. Tuli yks sun toinen silittelemään poikia ja kehumaan, että " onpa sinulla ihanat lapset! ...Niin suloisia ja hyvä tapaisia...... Näkee, että ovat aidosti onnellisia!"
Nämä on välillä ihania, pieniä arjen palkkoja, kun saa tällaisia sanoja kuulla.
Lisäksi tuli yksi laboratoriohoitaja meidän luo ja toi pojille hauskan tarra-arkin. Todeten, että olette olleet niin hienoja pieniä miehiä, että harvoin näkee!
Mutta niinhän nuo ovat, tosi ihania, koko konkkaronkka!
Huomenna siis ehkä jotain jatkoja labroineen.
Tänään loppupäivä vietettiin rentoa kotipäivää. Eikä mitään kovin kummosta olis kyllä jaksanutkaan, on voimat sitä verta hakusessa tän jonkun näppyjutun takia. Ja varmaan vielä toi just loppunu antibioottikuurikin ramasee.
Illalla osa porukasta kävi valikoimassa itselleen joulukalenterin. Näiden kaupan kalentereiden lisäksi täytän lapsille lumiukon mallista taskukalenteria.
Illan tullen palkitsin itseni graavilohi leivällä.......
Ja kasalla jouluista luettavaa! Ihanan rentouttavaa.
KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Tänään meillä on.......
 |
| Tehty lumienkeleitä |
 |
| Oltu "Hassujen ukkojen yhtye" |
 |
| Poljettu lainatulla polkupyörällä, mutta minne, vaikka sinne, mistä tie vie mummolaan...... |
 |
| Käyty ostoksilla Aatun elintarvike kioskilla! |
 |
| Imuroitu vaippa hemmon tyyliin.... |
 |
| Toimitettu sheriffin virkaa |
 |
| Paisteltu ja maisteltu vaaleaa limppua! |
Lisäksi herätty aikaisin. Kiivetty K2:lle. Laitettu pihaa talvilevolle. Kiivetty saunan lauteille. Syöty karjalanpaistia ja rosollia. Kerätty lattialta noin.... no, monta sataa Duploa! Rakastettu toisiamme. Kirjoitettu joulupukille. Nukuttu päiväunia. Laulettu yhdessä. Naurettu yhdessä.
Kerätty touhun voimalla voimia alkavaan viikkoon!
KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!
perjantai 21. marraskuuta 2014
Lasten oivalluksia!
Kiitos rakkaan omalääkärin, alkaa poskiontelontulehdus äitillä helpottaan! Mikä on hyvä asia, sillä on selvästi helpompi puuhata lasten kanssa, kun ei jokaisen alhaalta ylös nousun yhteydessä meinaa posket räjähtää ja taju sumeta. Eikä jokaisen suusta päästetyn lauseen aikana mene korvat tehokkaasti eri taajuuksille.....
Kunnon limanen (yöks!) yskä on tullut kaveriksi. Eli taitaa tropit ajaa keuhkoistakin ulos jotain pöpöö!
Siksipä otettiin tänään kaikki irti yhdessä touhuamisesta!
Ulkona hiukka keräiltiin taas kesäleluja pois. Ja laskettiin vähän liukkaa mökin terassilta, ennen ku isi nappaa ison mäen talvisäilöön.
Kesken kiihkeintä mäenlaskua, Arska huomaa että taitaa alkaa sataan lunta.
Kaikki on lumisateesta tosi innoissaan, kunnes joku muistaa......
Kesäsiilin ja Leppiksen! Ne rakastaa vaeltaa kesäaikaan pihassa kohteesta toiseen! Nauttien luonnosta ja lämmöstä.
Mutta lapset on vahvasti sitä mieltä, että nyt niillä on kylmä! Onhan ne Kesäsiili ja Leppis. Ja nythän tulee talvi.
Ennen kun äiti ehtii alkaa "valistaan", että ei kai nuo kivet niin kovin.......
niin porukka on jo tiessään. Matka on käynyt "Tilpettä ja sälää; muotoile ja oivalla"-hyllylle! Vaatehuoneen alahyllyllä askarteluun ja muuhun luomiseen tarkoitettuja tavaroita, aina kankaista, koreista ja kengänpohjallisista kimalteisiin ja sen sellaiseen.
Vähän aikaa käy huiske kuin muurahaispesässä. Sitten iloinen joukko esittelee Kesäsiilin ja Leppiksen joulu.... eikun talvipesän ( mutta kun siis lumihan=talvi ja talvi=joulu. Lapset :-) ) Tämän lapsen logiikan perusteella ilmeisesti valittiin tuon tuvan sisustus!
Kyllä nyt kelpaa kaverusten talvehtia!
Vähänkö on lapset ihania!!! ♡♡♡♡♡♡
Taiteilijoiden luomisvoima jatkoi kasvuaan, joten lukuisia taideteoksia syntyi vielä piirustuspiirissäkin!
KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!
torstai 20. marraskuuta 2014
Olemme täällä toisiamme varten
Rakkaat!
Muistattehan, että olemme täällä toisiamme varten!
Olemme matkakumppaneita tällä elämän tiellä. Oli ne polut sitten minkä sävyisiä tahansa. Tai kuinka helppoja tai jyrkkiä kulkea.
Olemme täällä toisiamme varten. Tukemassa.
Toisessa hetkessä annamme ja toisessa saamme toisiltamme.
Tuon välillämme virtaavan voiman määrää ei mitata eikä punnita! Etkä jää koskaan velkaa!
Annetaan rakkauden ja voiman virrata.
Sillä, rakkaat, olemme täällä toisiamme varten!
♡♡♡♡♡♡♡♡
Näihin äitin ajatuksiin yhtyy koko meidän perhe!
Kiitos tästä päivästä!
Muistattehan, että olemme täällä toisiamme varten!
Olemme matkakumppaneita tällä elämän tiellä. Oli ne polut sitten minkä sävyisiä tahansa. Tai kuinka helppoja tai jyrkkiä kulkea.
Olemme täällä toisiamme varten. Tukemassa.
Toisessa hetkessä annamme ja toisessa saamme toisiltamme.
Tuon välillämme virtaavan voiman määrää ei mitata eikä punnita! Etkä jää koskaan velkaa!
Annetaan rakkauden ja voiman virrata.
Sillä, rakkaat, olemme täällä toisiamme varten!
♡♡♡♡♡♡♡♡
Näihin äitin ajatuksiin yhtyy koko meidän perhe!
Kiitos tästä päivästä!
"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus"
NÄYTÄ, ETTÄ VÄLITÄT! NOSTA LIPPU SALKOON LASTEN OIKEUKSIEN PÄIVÄNÄ 20.11.
Tokihan nämä asiat tulee muistaa vuoden joka ainoa päivä. Ja pitäisivät olla ihan itsestäänselvyyksiäkin. Mutta on arvokas asia, että lapsien oikeuksia käsittelevä sopimus on ollut voimassa 25 vuotta.
Paljon on asioissa vielä parannettavaakin, mutta ei tällaiset päivät turhia ole. Muistuttavat ihmisiä näiden asioiden tärkeydestä!
"Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus." J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Kuljetaanhan taas käsi kädessä?
Tottakai me kuljettiin!
Minä ja äitin tyttö. Tänään oli meidän yhteinen, erityinen päivä, jolloin meillä on ihan kunnolla aikaa toisillemme. Meille molemmille tosi tärkeitä hetkiä nämä päivät!
 |
| Rakkautta olla lähekkäin, kakkukin yhdessä paistaa! Luonnon ihmeitä kurkkia vierekkäin, ja tunnelmaa joulunkin haistaa! |
Päätettiin Fannin kanssa jo viikolla, että "meitin päivänä" mennään luontokeskus Haltiaan. Päästiin taas kurkkimaan, mitä siellä hangen alla tapahtuukaan.
Ja kuinka karhukin talviunilla kuorsaa kolossaan.
Kun oltiin käsi kädessä tutkittu luontoa, niin ajeltiin kotiin joululauluja kuunnellen.
Toi niin pehmeää tuntua, kun maa on vielä harmaa ja aurinkokin on tainnut lähteä hetkeksi lomille!
Kotona kaiveltiin kulhot ja kapustat. Sekoiteltiin herkulliset ainekset. Ja loihdittiin Fannin toiveesta ihan tosi, tosi pitkästä aikaa mokkapalat.
Illalla sitten vielä hiusten laittoa, hyviä tuoksuja ja poni leikkejä.
Super paljon halien,
käsi kädessä kulkien!
Äiti ja tyttö matkaa taittoi
ja tärkeitä aarteita talteen laittoi! ♡♡
KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ!
lauantai 15. marraskuuta 2014
Ihan uutta erilaisuutta vai erilaista ihanuutta!
Tämän postauksen kuvat on Lastenlinnassa ottanut Riikka Hurri, Otavamedia/Kaksplus.
 |
| Tuumaileva kullanmuru! |
MITENKÄHÄN LAPSENI KOKEE ERILAISUUDEN?
Kullanmuru tuumailee.
Äitikin miettii välillä. Viime aikoina taas paljonkin Taavia ja pojan sairautta.
Taavi kasvaa ja alkaa ymmärtää selvemmin omaa tilannettaan. Nyt on ensiarvoisen tärkeää tukea poikaa kaikin mahdollisin keinoin, jotta esimerkiksi erilaisuuden kokeminen pysyisi ihan minimissään.
Sillä jos erilaisuuden kokeminen on voimakasta, tai siihen yhdistyy paljon negatiivisia tunteita, on se omiaan heikentämään itsetuntoa. Ja eräällä tavalla vaikuttaa vääristävästi myös minäkuvaan.
Erilaisuus ja erityisyys pitää kääntää iloksi ja voitoksi! Ja korostaa asioita, joissa ollaan taitavia ja näppäriä. Ja toisaalta niitä asioita, joissa ollaankin niin samanlaisia kuin kaikki muutkin.
Kotona Taavi saa muiden sisarusten tavoin olla mukana kaikessa touhussa ja tekemisessä. Uida, kiivetä, leikkiä, remuta, kokata, touhuta kaikkia pikkupojan mieleen juolahtavia juttuja. Ja ulkoilla itsekseenkin kotipihassa, kun on koko ajan kuitenkin valvovan silmän alla. Jos ei muuten, niin äiti vakoilee silloin tällöin ikkunasta!
Kodin ulkopuolella tilanne on sitten jo heti hiukan toinen. Esimerkiksi se, että voisi lähteä oman ikäisten lasten kanssa leikkimään vaikka lähi leikkipaikalle. Ei onnistu jos ei ole aikuinen mukana, kohtausvaaran vuoksi.
Halu mennä olisi välillä tosi kova. Ja mikään ei riivi äitin sisintä, niin kuin haikeana muiden touhuja suljetun portin takana seuraava pieni mies! Ja se, että äiti tai isi lähtis porukan mukaan vesittäisi taas sen mihin halu olisi!
Joskus on tehty niin, että isosisko lähtee T:n kanssa ja ottaa kännykän mukaan. Saa jollain tavalla kokea myös sitä alkeellista itsenäistymisen tunnetta.
Ja myös se on pojasta ollu ihan kivaa, kun joskus pääsee kaveriporukassa leikkimään, kun mukana on jonkun toisen äiti. Silloin varmasti ei tunnu siltä, että se aikuisen mukana olon "syy" on hänessä itsessään. Tätä vaan tapahtuu melko harvoin, kun jostain syystä aika moni arkailee ottaa mukaan lasta, joka voi täysin varoittamatta saada kohtauksen. Toki ymmärrän tuon pelon. Ja voi olla, että jollei sairaus olisi itselle tuttu, saattaisin vastaavassa tilanteessa itsekin pelätä ottaa vastuuta toisen lapsesta.
MILLAISTA AIVOMUSIIKKIA LÄÄKKEET SYNNYTTÄÄ?
Toki Taavi on suurimman osan ajasta tyytyväinen ja onnellinen, suloinen pikkumies. Eikä varmaan itse ajattele voisiko oloni nyt olla jotenkin toisenlainen. Mutta äitinä näitä useinkin mietin.
Ja aina uudelleen nämä asiat nousee pintaan tilanteissa, joissa pojasta todella näkee, että olo EI OLE HYVÄ! Esimerkiksi nyt näiden sairaalahoitojen yhteydessä ja viikkoja niiden jälkeen. Poika on kalpea. Joskus pelokas. Toisessa hetkessä kiukkuinen. Ja surullinen.......
Onneksi edellisen kortisonikierroksen pahin alkaa kohta oleen takanapäin. Saa Taavi hetken taas hengähtää, ennen joulukuun alussa väijyvää uutta kiekkaa!
Kotilääkkeidenkin kanssa on välillä vähän sama juttu. Toisinaan Taavi kokee, että niistä tulee hurjan paha olo. Ja silloin on myös äitillä paha olo ja huono mieli. Annan pojalle väkisin lääkkeet, joista tulee paha olo! Tulee ihan Vuoden Ihanin Äiti-fiilis.... Silloin on vaan toisteltava itselleen, "en voi muutakaan, lääkäri on määrännyt lääkkeet eikä ne kohtauksetkaan hyvää tee". Ja seuraavalla Linnakäynnillä ottaa esiin aina nämä asiat jotka liittyy lääkkeisiin ja niiden haittoihin.
MEISSÄ ON VIRTAA!
Kohtausten pelko, asia jonka kanssa me perheenä ollaan jo opittu elämään. Eletään täysillä eikä nyhjötetä ja odoteta mahdollista seuraavaa rymähdystä. Toisaalta tää pelko on nykyään välillä Taavin mielessä. Kovasti aina koitan kannustaa muihin aatoksiin. Ja olla sylinä ja halina, jos jännittää tai pelottaa!
 |
| Olet Taavi äitille tosi tärkeä! |
Taavin sairaus on tuonut meille paljon asioita, joita pitää oppia käsittelemään. Myös asioita, jotka ei aina oo niin helppoja. Asioita, jotka väsyttää ja kuormittaakin.
Ja toki toivoisin, että Taavi saisi elää tavallista pikkupojan elämää, ilman pelkoja tai pahoja oloja.
Ja on päiviä, jolloin voisin haistattaa pitkät koko sairaudelle! Ja olen sen kyllä tehnytkin joskus....ai joskus..... taisin jopa kiukutella hoitavalle neurologille.... Joka muuten on niin mahtava tyyppi! Meillä on tosi avoin ja rempseä hoitosuhde. Ja vaikeita asioita kevennetään välillä tosi mustallakin huumorilla.... Voi olla, että oma ammattinikin vaikuttaa siihen, että neurologi uskaltaa suhtautua meihin niin kuin suhtautuu!
Mutta siis kun tämä sairaus nyt on päättänyt olla osa meidän perheen elämää, niin näillä mennään. Ja mennään kyllä tosi onnellisina! Nautitaan aidosti toisistamme!
Annetaan voimia puolin ja toisin.
Sisarukset on toisilleen ihan super tärkeitä. Ja heti kysellään perään, jos joku on poikkeavan pitkään jossain muualla.
Eletään ihan parasta meidän perheen elämää!
Lisämausteena villiä virtaa ja ajoittaista aivomusiikkia :-)
torstai 13. marraskuuta 2014
Miten tässä nyt näin kävi?
 |
| Eiks nää näytäkin ihan samalta saappaalta? Ai mitä, ei vai..... ööö? |
 |
| Kurassakin ihan samalla tavalla! Ei oo mitään eroo vuorenkaan värissä...... Ööö, tai noitten nauhojen... hmm!? |
Ja nää siis oli meidän eteisessä! Eli toinen samanlainen kenkäpari matkaa Taavin jaloissa kohti koulua.......
Pitäsköhän huomenna aamulla kokeilla vaikka herätä, ennen ku varustaa pojan koulupolulle!
Ja lapsilla siis on kyllä jokasella omat kenkälaatikot. Mutta kuka heitteli niihin kengät illalla tuulikaapin lattialta?
Ai mitä, äitikö... siis minä? Ai mutisin mitä?
Että ei ne kengät oo vieläkään oppinu pomppiin ihan omin voimin noihin laatikoihin!
No ei tässä mitään. Näillä mennään.
Työntäyteistä ja hassun hauskaa päivää kaikille!
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Haluan omistaa! Omistan!
Niitä on.
Onneksi.
On eri kokoisia.
Eri näköisiä.
Lähellä ja kaukana.
On pitkään mukana kulkeneita. Ja toisaalta juuri ilmestyneitä.
On pikaisia pyrähdyksiä.
Ja yks kaks yllättäen suoraan sydämeen lentäneitä!
Niitä on blogimaailmassa.
Ja lähituntumassa.
On vanhoja.
On nuoria!
On koulusta ja kerhosta.
On lapsuudesta.
Ja puolison aarteista omaksikin tarttuneita!
Synnytysosastolta.
Neuvolan aulasta!
Lenkkipolulta.
On niitä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä, ja tuntuvat heti niin kuin olisivat olleet aina!
Ei ole väliä mistä olet! On tärkeintä, että OLET!
Tunnut tärkeältä. Olet tärkeä!
YSTÄVÄ!
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
Tämän päivän ajatukseni pyörivät ystävien ympärillä. Ystävät ovat myös arkea valaiseva voimavara. Vaikka joskus menisi pitkäänkin, ettei kuulla tai nähdä, niin jo tietoisuus siitä, että ollaan olemassa toisillemme, on tärkeää ja lohdullista.
Onneksi.
On eri kokoisia.
Eri näköisiä.
Lähellä ja kaukana.
On pitkään mukana kulkeneita. Ja toisaalta juuri ilmestyneitä.
On pikaisia pyrähdyksiä.
Ja yks kaks yllättäen suoraan sydämeen lentäneitä!
Niitä on blogimaailmassa.
Ja lähituntumassa.
On vanhoja.
On nuoria!
On koulusta ja kerhosta.
On lapsuudesta.
Ja puolison aarteista omaksikin tarttuneita!
Synnytysosastolta.
Neuvolan aulasta!
Lenkkipolulta.
On niitä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä, ja tuntuvat heti niin kuin olisivat olleet aina!
Ei ole väliä mistä olet! On tärkeintä, että OLET!
Tunnut tärkeältä. Olet tärkeä!
YSTÄVÄ!
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
Tämän päivän ajatukseni pyörivät ystävien ympärillä. Ystävät ovat myös arkea valaiseva voimavara. Vaikka joskus menisi pitkäänkin, ettei kuulla tai nähdä, niin jo tietoisuus siitä, että ollaan olemassa toisillemme, on tärkeää ja lohdullista.
tiistai 11. marraskuuta 2014
Tänään on päivä harmaa, päivä räytymisen.....
Tai siitä oli lähellä tulla sellainen.
Valvottuja öitä, vatsatautia, eilen illalla epikohtaus kaikista lääkevyöryistä huolimatta.
Aamu viideltä heränneitä lapsia, kurasia saappaita, päiväunien välttelyä.
Pohjaanpalanut lounas ja katastrofi K2:lla (kansankielellä pyykkivuori).
Joku oli syönyt välipala nakkisämpylöihin tarkoitetut nakit.
Kohtuuton suklaan mieliteko ja karkkikielto päällä (koskee myös äitiä ja äitin salavarastoja!) Eikö talosta löydy mitään hyvää?
Äiti päättää rojahtaa sohvan nurkkaan ja apeutua, masentua, vaipua melankoliaan, lannistua........ kuinkahan monta synonyymia tuolle on?
JUURI SILLOIN SE TAPAHTUU.
Äitiä muistutetaan siitä, että synonyymien lisäksi sanoille on olemassa myös vastakohdat:
ONNELLISUUS! ♡♡♡♡♡♡♡♡
CD soittimesta alkaa kuulua tarmokasta teknoa. Kuulen pienten jalkojen töminää. Kohta näen viidet iloiset kasvot. Viisi pientä suuta, jotka kukin kykyjensä mukaan laulaa levyn mukana;
"Nyt alkaa smurffi show, sille kukaan ei voi sanoa nou!" (versioitu You're my heart, you're my soul, Modern Talking).
Ryhmän tanssiliikkeet on mahtavat! Hymyilyttää niin, että poskissa tuntuu!
Seuraavaks vuorossa Risto Räppääjästä Mageet sanat
"Kaveri on frendi, kiitos on kiitti...
cool on siisti, tyyli on stailii.
Helppo on iisi, laulu on biisi.."
Ja Pyryn nonstop soolo-osuus "heeppoo iisii"!!
Mikä mieletön rakkauden ja onnellisuuden puuska! Lakaisi, hus, tiehensä kaiken harmauden!
Voi noita muruja!
Rakkaudesta suurin; koti ja perhe!! Ja yhtäkkiä äiti muistaa, että onhan mulla sekahedelmäsoppaa ja kermavaahtoa, mun herkkua. Eikä se katastrofi K2:aan sieltä kenenkään päälle tule!
Kiitos tästä päivästä!
Valvottuja öitä, vatsatautia, eilen illalla epikohtaus kaikista lääkevyöryistä huolimatta.
Aamu viideltä heränneitä lapsia, kurasia saappaita, päiväunien välttelyä.
Pohjaanpalanut lounas ja katastrofi K2:lla (kansankielellä pyykkivuori).
Joku oli syönyt välipala nakkisämpylöihin tarkoitetut nakit.
Kohtuuton suklaan mieliteko ja karkkikielto päällä (koskee myös äitiä ja äitin salavarastoja!) Eikö talosta löydy mitään hyvää?
Äiti päättää rojahtaa sohvan nurkkaan ja apeutua, masentua, vaipua melankoliaan, lannistua........ kuinkahan monta synonyymia tuolle on?
JUURI SILLOIN SE TAPAHTUU.
Äitiä muistutetaan siitä, että synonyymien lisäksi sanoille on olemassa myös vastakohdat:
ONNELLISUUS! ♡♡♡♡♡♡♡♡
CD soittimesta alkaa kuulua tarmokasta teknoa. Kuulen pienten jalkojen töminää. Kohta näen viidet iloiset kasvot. Viisi pientä suuta, jotka kukin kykyjensä mukaan laulaa levyn mukana;
"Nyt alkaa smurffi show, sille kukaan ei voi sanoa nou!" (versioitu You're my heart, you're my soul, Modern Talking).
Ryhmän tanssiliikkeet on mahtavat! Hymyilyttää niin, että poskissa tuntuu!
Seuraavaks vuorossa Risto Räppääjästä Mageet sanat
"Kaveri on frendi, kiitos on kiitti...
cool on siisti, tyyli on stailii.
Helppo on iisi, laulu on biisi.."
Ja Pyryn nonstop soolo-osuus "heeppoo iisii"!!
Mikä mieletön rakkauden ja onnellisuuden puuska! Lakaisi, hus, tiehensä kaiken harmauden!
Voi noita muruja!
Rakkaudesta suurin; koti ja perhe!! Ja yhtäkkiä äiti muistaa, että onhan mulla sekahedelmäsoppaa ja kermavaahtoa, mun herkkua. Eikä se katastrofi K2:aan sieltä kenenkään päälle tule!
Kiitos tästä päivästä!
maanantai 10. marraskuuta 2014
.....ja vatsatauti vangittiin rottakellariin!
Siis näin me kyllä laulellaan, mutta joku ilmeisesti päästi sen vapaaks!
Taavin ope soitti mulle vartti sen jälkeen, kun koulu oli alkanut, että pojalla on tosi paha olo! Lupasin heti lähteä hakemaan Taavin kotiin.
Kun pääsin koululle, oli vastassa kalpea poika, joka oli juuri äänne- ja käsiteharjoitusten sijaan käsitellyt äänekkäästi vessanpönttöä puheterapeutti kaverinaan!
Harjoitukset jatkui useaan kertaan kotona......
Nyt on sitten kaksi muutakin vatsaa epävireessä! Toivotaan, että tajuaa pöpö hilpasta takas sinne rottakellariin, ennen ku lähtee sen enempää meillä leviään!!
Ja hyvä olisi, jos Taavillakin pahin olis jo takana. Pojalla kun menee näitä elimistöä happamoivia lääkkeitä ja oli jo viime viikon labrojen mukaan hiukan kuiva. Juurikin näiden lääkkeiden vuoksi. Ei oo lainkaan hyvä, jos nyt vatsatauti ja lämpöily kuivattaa lisää. Tietää pitkään jatkuessaan tippakeikkaa. Urhoollisesti poika juo kyllä hiukka joka välissä, mutta tyhjennyskin toimii...... Ja huono homma on myös se, jos epilääkkeet tulee paluupostina ulos....
Taas pohdin pienessä päässäni, missä kulkee kohtuuden raja! Vaikeahoitoinen perussairaus, rankat lääkemuutokset, juuri pari päivää sitten tulvatettu superkortisonilla..... valvonut haittoina nyt viisi yötä, nenäverenvuodot, levoton olo, vatsatautia, kummastakin päästä!!!!
MITEN EPÄREILUA! Eikö tässä nyt oo jo taas ihan tarpeettomasti kaikkea pienelle miehelle!
Mun rakas perheeni!
 |
| Vatsatautivarustus |
Taavin ope soitti mulle vartti sen jälkeen, kun koulu oli alkanut, että pojalla on tosi paha olo! Lupasin heti lähteä hakemaan Taavin kotiin.
Kun pääsin koululle, oli vastassa kalpea poika, joka oli juuri äänne- ja käsiteharjoitusten sijaan käsitellyt äänekkäästi vessanpönttöä puheterapeutti kaverinaan!
Harjoitukset jatkui useaan kertaan kotona......
Nyt on sitten kaksi muutakin vatsaa epävireessä! Toivotaan, että tajuaa pöpö hilpasta takas sinne rottakellariin, ennen ku lähtee sen enempää meillä leviään!!
Ja hyvä olisi, jos Taavillakin pahin olis jo takana. Pojalla kun menee näitä elimistöä happamoivia lääkkeitä ja oli jo viime viikon labrojen mukaan hiukan kuiva. Juurikin näiden lääkkeiden vuoksi. Ei oo lainkaan hyvä, jos nyt vatsatauti ja lämpöily kuivattaa lisää. Tietää pitkään jatkuessaan tippakeikkaa. Urhoollisesti poika juo kyllä hiukka joka välissä, mutta tyhjennyskin toimii...... Ja huono homma on myös se, jos epilääkkeet tulee paluupostina ulos....
Taas pohdin pienessä päässäni, missä kulkee kohtuuden raja! Vaikeahoitoinen perussairaus, rankat lääkemuutokset, juuri pari päivää sitten tulvatettu superkortisonilla..... valvonut haittoina nyt viisi yötä, nenäverenvuodot, levoton olo, vatsatautia, kummastakin päästä!!!!
MITEN EPÄREILUA! Eikö tässä nyt oo jo taas ihan tarpeettomasti kaikkea pienelle miehelle!
Mun rakas perheeni!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Onnea isi!
"Ollaan hipi hiljaa, ettei isi vielä herää"
"Mä haen piilosta mun kortin"
"Mua jännittää, mitä isi sanoo mun kortista"
"Se on salaisuus, älä puhu noin lujaa!"
"Isi heääää!"
"Pyry, ei vielä!"
"Äiti, saadaanko me laulaa?"
"Tottakai!"
"Hatetaan isille vielä se iso koovapuusti"
"Joko mennään, joko mennään"
"Mä en voi enää oottaaa!"
"Missä Nanni on?"
"Voi ei, se nuttuu vielä"
"Nanniiii! Nyt mennään isin luo."
"Äiti, nyt Aaro avas jo oven!"
 |
MINÄPÄ SINULLE SUUKON ANNAN, PIENESSÄ SYLISSÄ ONNEA KANNAN! PANE SUUKKO JA ONNI TASKUUSI JA OTA NE MUKAAN MATKAASI! |
Tämän aamun tunnelma oli täynnä jännitystä!
Hyvää isänpäivää kaikki isit!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Hetki elämästämme: Voihan aamuhali ♡
Kello on puoli yhdeksän aamulla, kun avaamme Taavin kanssa osaston oven Lastenlinnassa perjantaina.
Vastassa on uneliaan näköinen käytävä ja vielä aamuinen hiljaisuus.
Hiljaisuuden rikkoo ihanat riemun kiljahdukset ja pienen pallon pompotus aulaolohuoneessa! Riisutaan Taavin kanssa ulkovaatteet ja siirrytään olohuoneen puolelle.
Aamu ei voisi alkaa paremmin!
Pieni, iloinen ekaluokkalainen pomppii Taavin luo, koskettaa hellästi käsivarteen, katsoo suoraan silmiin ja suu leveässä hymyssä hymähtää Taaville iloisesti! Selvästi kertoen, että "minä tässä, kiva nähdä"!
Seuraavaksi saan itse saman hyvän huomenen toivotuksen noilta suloisilta pikku silmiltä! Lisäksi tunnen, kuinka pikku kädet takertuu punaisen mekkoni helmaan ja pieni pää painautuu hetkeksi kylkeäni vasten.
Viikon paras aamuhetki-palkinnon voittaja on selvä!
Aina meidät on otettu tuolla hyvin vastaan, muttei koskaan näin täydellä tunteella!
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
Vastassa on uneliaan näköinen käytävä ja vielä aamuinen hiljaisuus.
Hiljaisuuden rikkoo ihanat riemun kiljahdukset ja pienen pallon pompotus aulaolohuoneessa! Riisutaan Taavin kanssa ulkovaatteet ja siirrytään olohuoneen puolelle.
Aamu ei voisi alkaa paremmin!
Pieni, iloinen ekaluokkalainen pomppii Taavin luo, koskettaa hellästi käsivarteen, katsoo suoraan silmiin ja suu leveässä hymyssä hymähtää Taaville iloisesti! Selvästi kertoen, että "minä tässä, kiva nähdä"!
Seuraavaksi saan itse saman hyvän huomenen toivotuksen noilta suloisilta pikku silmiltä! Lisäksi tunnen, kuinka pikku kädet takertuu punaisen mekkoni helmaan ja pieni pää painautuu hetkeksi kylkeäni vasten.
Viikon paras aamuhetki-palkinnon voittaja on selvä!
Aina meidät on otettu tuolla hyvin vastaan, muttei koskaan näin täydellä tunteella!
♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡
Ja niin he nukkuivat levollisesti aina siihen asti kunnes aamuauringon säteet hiipivät nenänpäähän........
Ei se yö nyt mennyt taas ihan niin kuin saduissa..... Ennemminkin voitas puhua jonkinasteisista kauhutarinoista!
Muutama tunti alkuyöstä meni suht kivasti. Mutta sitten alkoi valvoskelu. Uni ei ottanut tullakseen, ei sitten millään. Eihän siinä sitten auta muu, kuin vaan rauhotella poikaa ja sylitellä hissukseen, jotta koko joukkue ei herää.....
Jossain vaiheessa Taavi sitten nukahti, ja ajattelin itsekin tehdä paluun peiton alle...
Mutta enpä ehtiny kun pojan huoneen ovelle, kun räjähti! Nenäverenvuoto siis. Ja jälleen kerran taas tosi voimakas, niin kuin nyt on aina tullut noitten infuusiopäivien jälkeen! Ja hetken päästä uudestaan!
No, onneksi olin osannut ajatella, että näin voi tapahtua, niin suurin osa keräiltiin suojapyhkeisiin. Näin peitot ja tyynyt pääsi suht pienillä vaurioilla! Mutta kyllä silti nyt heti aamusta pyykkikone laulaa omaa tylsää aamulauluaan.
On nää kyllä erityisesti Taaville tosi tylsiä juttuja nää lääkityksen mukanaan tuomat haitat.
Toivon todella, että poika näiden haittojen lisäks sais Kaveri Kortisonilta myös parhaat hyödyt!
Kaikesta huolimatta, mukavaa syyspäivää kaikille!
Me otetaan rennosti ja annetaan nukkumatin viskoo unihiekkaa vaikka keskellä päivää, jos siltä tuntuu!
Muutama tunti alkuyöstä meni suht kivasti. Mutta sitten alkoi valvoskelu. Uni ei ottanut tullakseen, ei sitten millään. Eihän siinä sitten auta muu, kuin vaan rauhotella poikaa ja sylitellä hissukseen, jotta koko joukkue ei herää.....
Jossain vaiheessa Taavi sitten nukahti, ja ajattelin itsekin tehdä paluun peiton alle...
Mutta enpä ehtiny kun pojan huoneen ovelle, kun räjähti! Nenäverenvuoto siis. Ja jälleen kerran taas tosi voimakas, niin kuin nyt on aina tullut noitten infuusiopäivien jälkeen! Ja hetken päästä uudestaan!
 |
| Yäääks! |
No, onneksi olin osannut ajatella, että näin voi tapahtua, niin suurin osa keräiltiin suojapyhkeisiin. Näin peitot ja tyynyt pääsi suht pienillä vaurioilla! Mutta kyllä silti nyt heti aamusta pyykkikone laulaa omaa tylsää aamulauluaan.
On nää kyllä erityisesti Taaville tosi tylsiä juttuja nää lääkityksen mukanaan tuomat haitat.
Toivon todella, että poika näiden haittojen lisäks sais Kaveri Kortisonilta myös parhaat hyödyt!
Kaikesta huolimatta, mukavaa syyspäivää kaikille!
Me otetaan rennosti ja annetaan nukkumatin viskoo unihiekkaa vaikka keskellä päivää, jos siltä tuntuu!
perjantai 7. marraskuuta 2014
Pikainen yhteenveto
Taas tältä erää Taavin kortisonitipat takanapäin. Seuraava kierrosta odotellessa! Kaikki sujui osastolla ollessa ilman isompia ongelmia. Vain hetkelisiä pikku kiukkuja tupsahteli silloin tällöin. Katsotaan, miten tilanne tästä taas etenee. Kuinka valvottaa ja kuinka kiukuttaa........!?
Nyt pikkumies nukkumassa äksyntäksyn mökökökököntys illan jälkeen!
Toivotaan, että saisi ukkeli nyt nukkua vähän yhtenäisempää unta. Helpottas varmasti osittain tuota kiukkuamistakin.
Joulukuun alun tippakierroksen jälkeen on viikon päästä vuorokauden mittainen video-eeg seuranta osastolla. Silloin sitten nähdään kortisonin vaikutus tuohon purkaustoimintaan.
Vuoden vaihteen jälkeen luvassa neuropsykologin tutkimukset. Jolloin myös vasta todennäköisesti saadaan virallista tietoa tuosta eeg:stä. Tämän jälkeen taas kuulostellaan, mihin suuntaan diagnooseja keikutellaan.
Käynnissä ollut lääkemuutos saatiin myös tänään päätökseen. Eli vanha lääke loppui kokonaan ja uusi on täydessä annoksessaan.
Näillä mennään ja toivotaan parasta!
Mummulle kiitos taas, kun pidit kotia pystyssä taistelukierroksen ajan!
Ja vaari-taxi, iso kiitos kyydeistä!
Olette korvaamattomia! ♡♡
Kiitos tästä päivästä!
Nyt pikkumies nukkumassa äksyntäksyn mökökökököntys illan jälkeen!
Toivotaan, että saisi ukkeli nyt nukkua vähän yhtenäisempää unta. Helpottas varmasti osittain tuota kiukkuamistakin.
Joulukuun alun tippakierroksen jälkeen on viikon päästä vuorokauden mittainen video-eeg seuranta osastolla. Silloin sitten nähdään kortisonin vaikutus tuohon purkaustoimintaan.
Vuoden vaihteen jälkeen luvassa neuropsykologin tutkimukset. Jolloin myös vasta todennäköisesti saadaan virallista tietoa tuosta eeg:stä. Tämän jälkeen taas kuulostellaan, mihin suuntaan diagnooseja keikutellaan.
Käynnissä ollut lääkemuutos saatiin myös tänään päätökseen. Eli vanha lääke loppui kokonaan ja uusi on täydessä annoksessaan.
Näillä mennään ja toivotaan parasta!
Mummulle kiitos taas, kun pidit kotia pystyssä taistelukierroksen ajan!
Ja vaari-taxi, iso kiitos kyydeistä!
Olette korvaamattomia! ♡♡
Kiitos tästä päivästä!
torstai 6. marraskuuta 2014
Turnausväsymystä......
Huomenta syksyinen maa!
Hiukan kehnonlaisesti nukutun yön jälkeen väsyneet olemuksemme valuu kohti Linnan portteja!
Eilinen päivä sujui rauhallisesti, kiitos reippaan Taavin! Ja verenpaineet ja sokeriarvot pysy koko infuusion ajan tosi mallillaan. Illalla kotona oli jo ilmoilla hiukan esimakua tutusta kaverista nimeltään "Kortisonikiukku". Ja yöllä siis valvottava vaikutus sai myös pontta. Edellisen tippakierroksen jälkeen ollaankin valvoskeltu aiempaa enemmän, vaikka jossain vaiheessa olikin pätkä jolloin nukutiin superhyvin ( johtui varmasti tilanteesta lääkemuutoksessa, jolloin meni uutta ja vanhaa troppia tosi paljon).
Negatiivisia myoklonioita on myös nähty nyt jonkin verran. Toivottavasti rauhottuvat, kun nyt saadaan taas lääkkeet tasapainoon.
Kokonaisuutena tilanne kuitenkin kohtuullisen tyydyttävä, joten lääkkeisiin ei nyt puututa.
Mutta nyt siis uuteen päivään. Ja toivottavasti saadaan tänäänkin seuraa mukavista kavereista, Mari ja T!
Hiukan kehnonlaisesti nukutun yön jälkeen väsyneet olemuksemme valuu kohti Linnan portteja!
Eilinen päivä sujui rauhallisesti, kiitos reippaan Taavin! Ja verenpaineet ja sokeriarvot pysy koko infuusion ajan tosi mallillaan. Illalla kotona oli jo ilmoilla hiukan esimakua tutusta kaverista nimeltään "Kortisonikiukku". Ja yöllä siis valvottava vaikutus sai myös pontta. Edellisen tippakierroksen jälkeen ollaankin valvoskeltu aiempaa enemmän, vaikka jossain vaiheessa olikin pätkä jolloin nukutiin superhyvin ( johtui varmasti tilanteesta lääkemuutoksessa, jolloin meni uutta ja vanhaa troppia tosi paljon).
Negatiivisia myoklonioita on myös nähty nyt jonkin verran. Toivottavasti rauhottuvat, kun nyt saadaan taas lääkkeet tasapainoon.
Kokonaisuutena tilanne kuitenkin kohtuullisen tyydyttävä, joten lääkkeisiin ei nyt puututa.
Mutta nyt siis uuteen päivään. Ja toivottavasti saadaan tänäänkin seuraa mukavista kavereista, Mari ja T!
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
Taistelukierros nro.5, Taavi vs. epilepsia
Kohta tippuu taas kortisoni. Tipan laittoa odotellessa täällä Lastenlinnassa autoleikit käynnissä. Päivän ekat labrat otettu myös jo. Toivottavasti päivä sujuu ilman isompia haasteita! Koitan keksiä viihdykettä, turinoita, tarinoita, syliä, halia, herkkuja.......
Palataan päivän kulkuun ja lääkärin mielipiteisiin tilanteesta myöhemmin.
Aurinkoista päivää!
lauantai 1. marraskuuta 2014
Rauhallista pyhäinpäivää!
Ja aina vaan rentouttavammaksi päivän ainakin näin äitin näkökulmasta tekee se, että ollaan saatu ihana lounaskutsu mummilaan!
Mummi soittikin äsken ja tilasi pakastimesta puolukoita. Eli ilmeisesti saamme tänään lounaaksi poronkäristystä. Nam!
Eilen kotiporukalla päätettiin, että kesäkuosit saa pikkuhiljaa väistyä talven ja joulun odotuksen tieltä. Vaihdettiin ilme ensin "pikku olkkariin". Käytännössä se siis on suuren olkkarimme toinen pääty.
 |
| Kesäinen ajatusmaailma oli tätä tyyliä |

 |
| Uusi ilme |
Tuon kesäisen pikku päädyn ilme on nyt sitten eilisen puuhastelun jälkeen tämä. Lämmin ja pehmeä. Jo kelpaa talven tulla!
Nuo kivat kuusikankaat kätkee muuten taakseen hauskan, lasten oman salaisuuden!
Erottuu tuossa seuraavassa kuvassa, kun "pikku olkkarista" on valo pois.
 |
| Hiirenkolon mallinen kulkuaukko seinässä. Se on siis pääsy lasten leikkitupaan. |
 |
| Aaro kurkkaa hiirenkolosta! |
Tänään kolon lisäksi yksi suosikkileikeistä on ollut tuo alakuvassa oleva Ikean mahtava "Hannu ja Kerttu" talo leikki. Sisälsi nuket ja tuon noidan piparkakkutalon.
Kiva leikeissä. Ja myös talvisena koristeena, joko auki tai sitten helposti tarroilla kokonaisesi mökiksi kasattuna.
Hauskaa, lapsenmielistä viikonlopun jatkoa!
Kiitos tästä aurinkoisesta päivästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)