Kiukkua ja kakkua

Lastenlinna keikka taas tältä erää takana. Ja lääkemuutos jälleen kerran edessä! Palataan siihen tarkemmin jatkossa.
Taavi jaksoi päivät onneksi yllättävän hyvin. Tänään sitten kyllä alkoi jo tutuksi muodostunut "kortisonikiukku" nostaa päätään! Ja volyymit nousta.... ja kotiin tullessa oli seuranani jo varsinainen pikku känkkäränkkä, jonka pinnan pituus oli luokkaa jotain.....nanometri!!

Lähdettiin sitten kuitenkin hakemaan pikku ukkojen kanssa isi lentokentältä, joka onneksi sai känkkäränkänkin paremmalle tuulelle! Tosin isin lisäksi Taavi olis halunnut kentältä kotiin mukaan "sen S:än! Äiti, etsitäänkö nyt täältä kentältä se S? Jos se vois tulla meille leikkiin!"  Siis terveisiä Ouluun!!

Oulun terveisten tiimoilta taas on ajatuksissa se, miten tärkeää on vertaistuki. Että voi keskustella ja vaihtaa ajatuksia sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää tilanteesi. Tietää, mistä on kyse! On tärkeää tietää ja muistaa, että ei ole tilanteensa kanssa yksin.  Oli kiva jutella!


Niin, kun siis isi nyt saatiin tänään kotiin, niin olipa kiva yhdessä houmioida laululla ja kakulla meidän 5-vee!

Aatun kakussa pipariukot luisteli kanelikerma hangella!
Ja välissä luonnolliset maut omenasta, luumusta ja porkkanasta.
Nopsaan noin viidessä minuutissa koottu heitto......

Nyt olis vielä paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa. Mutta ei pysy silmät auki!
Lapset nukkumassa. Ja väsyttää äitiäkin jo isosti!
Joten päätä tyynyyn!
Ja palataan näihin lääkitys ja muihinkin Linnajuttuihin tuonnempana.


Nyt kiitos tästä päivästä!